perjantaina, elokuuta 19, 2016

Ilmoitusten aatelia osa 23: joku koira nyt vaan tänne ja äkkiä

Yhdyssanavirheet on varmaan vähiten häiritsevä asia tässä ilmoituksessa. Eikö kaikki pennut tykkää pikkulapsista tai ainakin totu niihin helposti? Rotikka, kiinanharja, pinseri, ei kai sillä rodulla nyt oo mitään väliä, tärkeintä että koiralla on hyvä sydän! :D :D :D Varmaan tulvii yhteydenottoja tälle ostajalle. Sama tyyppi on laittanut lähipäivinä myös marsun ostoilmoituksen. Hmmm...

lauantaina, heinäkuuta 02, 2016

Anemoneniityn D-pentue 5v

ONNEA:
Daurian Lily - Lilja om. Anniina Hautala
Dianella - Tara om. Sirkka Ala-Outinen
Dawn Flower - Nala om. Sanna Kottari
Daffodill - Elli om. Jane Paloranta
Durra - Oiva om. Marjaana Bäckström
Dandelion - Sulo om. Kirsi Kattelus 


perjantaina, heinäkuuta 01, 2016

Ilmoitusten aatelia osa 22: kuvien luvaton käyttö


Kylläpä on niiiiin ammattimainen ostoilmoitus, että hohhoijaa! Maininta eläintenhoitajan ammatista ei pelasta muuten niin pahalta haiskahtavaa viestiä. Tällaista keskustelua se aiheutti facebookissa:
  1. Kuva on luvatta julkaistu ja kopioitu Mira's -marsulan sivuilta.
  2. Ja lopuksi tämä kasvattajien suosikki: "En ole valmis maksamaan eläimestä" Riiiight.... varmaan tarjouksia satelee. Tämä herättää AINA kasvattajien mielessä kysymyksen, onko ostaja valmis maksamaan sitten laadukasta ruokaa saati yllättäviä eläinlääkärikuluja. Pelkkä eläinlääkärin kätteleminen voi maksaa helposti enemmän, kuin itse eläin ostohetkellä.
  3. Ja ai että oikeinko hoidat niitä viikottain työssäsi? Jippii. Eläinlääkäritkään eivät usein tunnu tietävän marsuista "mitään", joten eläintenhoitajuus ei sinällään paljon vakuuta.

KUVIEN VÄÄRINKÄYTTÖ:


Kasvattajien kuvat ovat yhä tänäkin päivänä kysyttyä tavaraa. Yleisiä ikäviä eläinten kuvien väärinkäytöksiä ovat omien, ehkä jo kuolleiden eläintensä löytäminen...
  1. ... virtuaalihoitoloista/kenneleistä, ei onneksi enää kovin yleistä.
  2. ... toisten omina, enimmäkseen Petsiestä.
  3. ... sellaisista myynti-ilmoituksesta, joissa kyseessä ei voi olla kuvan eläin, jos kasvattaja ei ole kuvan eläimestä koskaan luopunut. Muutenhan olisi mahdollisista sopimuksista huolimatta ihan mahdollista, että eläin olisi vaihtanut kotia kasvattajan tietämättä, ja tällöin myynti-ilmoituksessa todella olisi myytävänä kuvan eläin. Näin kuitenkin harvoin on, ja kuvien luvaton käyttö on silloinkin luvatonta. 
Toisten ottamien kuvien julkinen käyttäminen ei koskaan ole sallittua luvatta. Maailma on netin ansiosta pieni, ja usein käy niin, että luvattomasta käytöstä jää kiinni. Harvoin kukaan lähtee tästä syytettä nostamaan, mutta lasku saattaa tulla tai haukkusaarna. Lupaa pyytämällä säästytään molemmin puoliselta mielipahalta. 

Omistusoikeus kuviin ei automaattisesti siirry eläimen mukana kasvattajalta ostajalle. Useimmille kuvaajille toki sopii mainiosti, että eläimen omistaja saa kuvat vapaaseen käyttöönsä, oli kyseessä sitten kasvattajan eläimestä ottamat kuvat ennen myyntiä, tai vaikka satunnaisen näyttelykävijän räpsimät kuvat. Ei kuitenkaan aina, ja tätä on syytä kunnioittaa. Tiedän ainakin yhden kasvattajan, joka on kieltänyt käyttämästä ostamani marsun vauvakuvia, jotka kasvattaja on ottanut. ;) 

Väärinkäytökset nro 1-2 ovat yleensä tietämättömien lasten/nuorten tekosia, mutta myynti-ilmoitukset ovat yleensä aikuisten käsialaa, joiden jo viimeistään pitäisi olla paremmin tietoisia siitä, mikä on sallittua ja mikä ei. Netin käytön yleistyttyä vuosituhannen vaihteessa, tyhmyys oli ymmärrettävämpää. Mutta tuskin kukaan enää tänä päivänä oikeasti luulee, että Googlen kuvahaun tulokset ovat vapaata riistaa???

torstaina, kesäkuuta 23, 2016

Ilmoitusten aatelia osa 21: Komea marsu



Täältä niitä saa!

Kasvattien kesäterveisiä

Muutkin kasvatit saavat lähettää kuvia! (:

Anemone's Hotel California "Touhu"Imaginaerum "Rauha" om. Elina Riikka Alajoki 6/2016





Anemone's Jääprinsessa "Muro"
Anemone's Heinäkeiju "Manteli"
om. Riitta Yliluoma ja tyttäret
6/2016

sunnuntaina, kesäkuuta 12, 2016

Naapurustoa terrorisoiva vanhapiika

Huoltajuuskiistaa pukkaa... Rivitaloasuntoni naapurustossa asuva n. 60-70v vanhapiika saanut päähänsä, että eläimeni ja kämppäni kuuluu sille. Tästä syystä olen ollut evakossa kotitalolla Liinamaantiellä.

Kaikki alkoi minun osaltani 3.5. Sitä ennen nainen oli aiheuttanut harmia jo muille naapureille. Hän oli esimerkiksi ottanut kytkettynä pihassa olleen koiran mukaansa. Omistaja oli hakenut koiran takaisin, mutta koiran turkki oli suolassa, koska siinä oli kuulemma ollut loisia.


Silminnäkijähavaintojen mukaan, kyseinen vanhapiika oli jo useamman kerran parin tunnin poissaoloni aikana kiivennyt aidan yli "hoitamaan" takapihan palasellani päivää paistatellutta kania ja 16v kissaa (joka ei lähde aidan yli), kurkkinut minun ja seinänaapurieni ikkunoista, sekä sumuttanut jotain näkymätöntä sprayta nurmikolle. Isäkin kävi sen kerran hätistämässä tiehensä ja sai närkästynyttä palautetta, kun "Tuolla on sisällä kissoja ja koiria, mitähän ne on sinne jätetty?!" Tyttökissat olivat varmaan kurkkineet ikkunasta ulos ja Ruska ja Rölli haukkuneet akan potkiessa ovea ja rimputtaessa ovikelloa. Itse olin niinkin kaukana kuin naapurikunnassa asioimassa parin tunnin verran, eli aivan heitteillähän ne eläimet siellä kämpälläni toki olivat. ;) Mietin vain, että mitenkähän suopeasti kissat mahtaisivat suhtautua, jos minä pakkaisin ne joka kerta autoon, kun lähtisin kotoa pois...

Fanny-ranskanluppakorvakani oli jo muuttanut kesälaitumille, takapihalleni suojattuun kettuhäkkiinsä, josta sillä on ollut vapaa pääsy laiduntamaan nurmikkoa. Päivisin se kuitenkin mieluiten pötkötteli häkin tuomassa varjossa. Sillä oli 1,5 litran pullo vasta vaihdettua vettä ja häkin pohjalla paksusti heinää. Jyvät oli nakeltu pohjalle myös, Fanny boikotoi kippoja. Vanhapiika oli Fannylle sitten avuliaasti repinyt ruohoa (ja kuulemma syönyt sitä itsekin) ajattelematta yhtään, ettei kanin maha oo vielä tottunut muuhun kuin pieniin maistiaisiin tuoretta, ja jätit ovat erityisen herkkämahaisia. Pullon vanhapiika oli sitten tyhjännyt likaisiin muovirasioihin sekä juonut siitä itsekin. Onneksi Fanny ei ollut ehtinyt rasioita vielä nakella nurin ja kastella häkkiään. Aidan yli vanhapiika oli lehminyt itsensä niin, että meidän vasta kyhäämä kanin pitävä verkko on nyt ihan mutkalla.

Fanny auringolta piilossa ja vieressä vanhanpiian antama vesikippo.
Kun tuli itse kämpälleni, vanhapiika oli taas tulossa "hoitamaan" kania, vaikka sen oli isäni lisäksi ajanut tiehensä myös naapurit ja muut tuttavat. Akka huusi minulle, että kanilla ei ole ruokaa eikä vettä ja sen häkissä haisee huumeet. En ole kovin asiaan perehtynyt, niin mikähän huume mahtaa haista kaninkakalta? Sen verran rento kaveri tuo Fanny on, että mä taidan haluta samaa lääkettä hermoromahdukseeni, hajusta huolimatta... 

Poliisit kävivät vanhaapiikaa jututtamassa. Ajattelin mielessäni, että jos se ei olisi noin sekaisin, niin se voisi aivan hyvin käydä hoitamassa eläimiäni. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt mitään, kun yritin selittää, että äkillinen tuoreruohon saaminen on kanille vaarallista, eikä hän ymmärtänyt oikein paljon mitään muutakaan. Ja lisäksi mieltäni painoivat jutut koiran luvattomasta haltuunotosta, spraylla suihkuttelusta ja suolan ripottelusta koirien turkkiin jne.

4.5.

Kyllä Fanny niin mielensä pahoitti, kun otin sen yöksi sisälle kevään ollessa kauneimmillaan! Päivemmällä kuitenkin vaikutti niin rauhalliselta, että vein sen taas pihahäkkiin ja laitoin munalukon. Eiköhän hetken päästä ala kuulua vuolasta kiroilua ja huutamista. Sama akka siellä mesosi munalukon takia, ja näytti vaativan jotain näkymättömiä tyyppejä avukseen. Hän oli nakellut kaikki tavarat ja varjostavan pressun ja muut suojat Fannyn häkin päältä, jättäen kanin suoraan auringonpaisteeseen.

Menin tivaamaan hänen aikeitaan, jolloin Miska-kissa tietysti livahti akkaa tervehtimään, sosiaalinen kun on ja saanut vapaasti aidatulla takapihallani oleilla. Sen verran sain selville, että Miska on kuulemma hänen kissa, vaikka tämä 16v papparainen on ollut minulla pennusta asti, sisäkissana ja valvotusti ulkoilevana. Vanhapiika paasasi, että nämä ovat hänen eläimiään, samoin koko kämppäni on hänen, ja minun on häivyttävä, ellen ala maksaa hänelle vuokraa. Ja edelleen hän oli sitä mieltä, että kanilla ei ole vettä 1½-litran juomapullosta huolimatta. Jos eläinten juomapullo on joku älykkyystesti, niin nainen ei kovin hääppöisesti kanien ja jyrsijöiden rinnalla loista...

Soitin kotiin sekä hätäkeskukseen, jälkimmäisestä kehotettiin pysymään sisällä, vaikka Fanny ja Miska olivat ulkona. Sisko ja äiti tulivat viivana paikalle. Auto tuskin ehti edes parkkeeraamaan, kun sisko jo ryntäsi suoraan kämppäni läpi takapihalle pelastamaan Miskaa, jolta akka oli repimässä pantaa kaulasta. Vanhapiika alkoi kuristaa kissaa sylissään pitävää siskoani, jolloin äiti meni väliin saaden tukkapöllyä ja potkuja, lyönnit äiti onnistui torjumaan.

Äitin tivatessa eukon motiiveja, hän sanoi Fannyn olevan presidentin puoliso, jota hänen on suojeltava. Sitten akka hyppäsi seisonaan verkkoaitani päälle kuin varis ja häipyi palatakseen hetken kuluttua pihtien kanssa, mutta naapurini onnistui ajamaan hänet tiehensä.

Poliisit tuli sitten 1,5 tunnin päästä ja taluttivat eukon autoon... Päästääkseen sitten seuraavana aamuna vapaaksi.

Toukokuussa:

Ollaan oltu näiden tapahtumien jälkeen aktiivisesti yhteydessä isännöitsijään, sosiaaliin yms. Mutta ketään ei näytä kiinnostavan asia tarpeeksi. Näin siinä käy, kun mielenterveyspalveluita supistetaan. Kuvittele omalle kohdallesi, jos olisit noin sekaisin, etkö toivoisi, että joku tekisi riehumisestasi lopun? Sääliminen ei häntä auta. Mitä jos hän kuvittelee vaikka olevansa leirintäalueella, ja tekee nuotion asuntoonsa? Viranomaisilta jo suoranainen heitteillejättö. Ainoa omainen tällä on tietääkseni veli, jonka kanssa ei ole missään tekemisissä.

Tuttavat onneksi auttoivat hakien peräkärryllä Fannyn kettuhäkkeineen sekä kissat kotitalolleni. Rivitalolle jäivät vain rotat ja hamsteriperhe, jotka ovat siellä turvassa, koska vanhapiika ei tiedä niiden olemassaolosta.

Itsekin olen asustanut nyt kotitalolla. Postilaatikot ovat vanhanpiian kämppää vastapäätä, eikä laatikostani ole sen kummemmin löytynyt enää edes mainoksia. Kaikki muut postit olenkin kääntänyt kotitalolleni.

Melkein aina kun ajellaan kämpälleni jyrsijöitä hoitamaan, eukko on tulossa siltä suuntaa ja mulkoilee meidän autoon tosi vihaisesti. Lopulta se alkoi hyökkiä meidän autoa päin tai olla edessä väistämättä. Joskus nähtiin sen kävelevän kirkonkylällä, kämppänsä ovi selkosen selälleen jätettynä tai unohdettuna, autonsa avaimet kuulemma hukannut. Huitoo käsillä ja huutaa itsekseen, seinänaapuri joutunut muuttaa pois. Kerran eukko oli esimerkiksi latonut tämän oven eteen kasan autonrenkaan vanteita, ettei mies päässyt kämpästään sitä kautta ulos.

2.6.

Sitten vanhapiika taas oikein repäisi. Hän raivosi tölkki kourassa viereisen talorivistön takaovia hakaten, ja jahtasi jotain murrosikäisiä lapsia ympäri taloa. Oli hetkeä aiemmin mennyt avoimesta ovesta sisään jonkun asuntoon, väittäen omaksi kämpäkseen. Nytkin meidän nähden yritti reuhtoa ovea auki, mutta pelokas asukas sai juuri vedettyä oven kiinni.

Istuin äidin kanssa autossa, ja vanhapiika lähti sitten meitä kohti kuin järjestyspoliisi tivaten meidän nimeä. Meidät tunnistettuaan, hän ärjäisi ''Jaa se pariskunta taas!'' Oli tosi vihainen ja kurottautui meitä kohti, joten käskettiin mennä kämppäänsä, suljettiin auton ikkunat, ja hän löi autoa. Sitten hän meni kuin menikin oman kämppänsä suuntaan, mutta jäikin seisomaan keskelle tietä X:nä ja kieltäen tulemasta sinne. Ei vissiin ole tykännyt, kun ajetaan siitä ohi postilaatikkoani tarkistamassa...

Useampikin naapurustosta soitti poliisit, mutta ei muori niitä sisään päästänyt, joten talonmies joutui tulla avaamaan oven. Lopulta poliisit kutsuivat ambulanssin, ja vanhapiika lähti sopuisasti sen matkaan. Toivoin kovasti hänen poistuvan pitkäksi aikaa, omansa itsensä ja meidän muiden mielenterveyden vuoksi, ja että minä uskallan taas tuoda Fannyn (ja itseni...) kämpälle. Fannylla olisi siellä aidatulla takapihalla paljon syömistä...

4.6.

Vanhapiika on taas havaittu asunnollaan. Vihaisesti mulkoilee oven raosta, kun käyn postilaatikolla tai varastossa.

10.6.

Käyn taas varastolla ja pyydän naapurinpojat mukaan, koska varastokin on ihan akan kämppää vastapäätä. On kuitenkin ihan rauhallista, mitä nyt jostain kauempaa kuuluu jotain epämääräistä älämölöä. Myöhemmin ilmenee, että akka oli parhaillaan taas yrittämässä jonkun onnettoman kämppään sisälle...

lauantaina, kesäkuuta 11, 2016

Perhosentoukat 5vko (videolla 3vko)

Perhosen poikue on nyt 5 viikkoa, 4 viikkoisena erotettu tytöt ja pojat. Videot on kuvattu päivää vaille 3-viikkoisena. Paljon niitä vaan tuli, 12! Vaikka hieman jo iäkkäämpi isäpappa!

video
Videot on otettu kännykällä, joten laatu on sitä mukaa. Esimerkiksi tällä ylimmäisellä videolla parin poikasen silmät näyttää ihan oudoilta kuivilta napeilta, vaikka ihan normaalit silmät jokaisella on livenä! :P

video
Inventaario:
LK hopeasoopeli 3x uros (1 varattu), 1x naaras (varattu)
LK luonnonvalkoinen 2x uros (1 varattu)
LK mustasilmäinen valkoinen 3x naaras (*
LK creme 1x naaras (jää kotiin)
LK hopeasoopelisuklaa 2x naaras (toinen tai molemmat jää kotiin)

*) Yksi tytöistä on rajatapaus, joko itsensä liannut ms valkoinen tai luultavammin vaalea luonnonvalkoinen. Emä nimittäin oli meille tullessaan hyvin hyvin valkoinen (punasilmäinen) luonnonvalkoinen, että siitä ei ollut varmuutta, kumpi se on. Mutta ehta luonnonvalkoinen siitäkin vaan tuli! :D

video
Poikueen tytöt ja pojat erotettiin tosiaan vasta pari päivää 4vko synttäreiden jälkeen, joten mieluummin myisin poikia ensin ja tytöt sitten vasta alkaen 23.6, kun on varmaa, ettei kukaan ole tiine. Syy tähän viivästykseen on naapurustoa terrorisoiva vanhapiika, jonka vuoksi olen joutunut olla evakossa kotitalolla. Teen aiheesta erillisen bloggauksen. Perhospoikuehan kasvaa siis rivitalollani.

keskiviikkona, toukokuuta 18, 2016

Perhosen toukkia? ;)

video

Synt. 8.5.2016
Isä: Joulupähkinä (pk hopeasoopeli, kasv. Katriina Hautala)
Emä: Sateenkaaren Perhonen (lk ps luonnonvalkoinen)

Nyt 9 päivää vanha hamsteripesue videoitu alhaalta päin, terraarion lasipohjan läpi. :D Emo on ollut hyvin salamyhkäinen, joten en ole yrittänyt tunkeilla pesään.

Yleensä teetän vain yhden poikueen per hamsterinaaras. Tämä koska hamsterikasvatukseni on niin pienimuotoista. Nyt jossain mielenhäiriössä lupasin ottaa kasvattamani pk hopeasoopelin uroksen meille hankkimaan perillisiä, vaikka minulla on edellisiäkin poikasia vielä myymättä ja vaikka minulla on "Pähkinän" sisaruksia kotosalla... 😂 Asia oli kuitenkin hyvin tärkeä omistajalleen, ja tiedän, kuinka pahalta tuntuu menettää rakkaan eläimen sukulinja.

Ensin ajattelin Pähkinälle Emma Timlinin kasvattamaa pkr rs hopsua nimeltä Sara LaFountain, mutta Sara kyllä tuli meille nimenomaan ruskeasilmäisyyden takia, ja sellainen sulho sillä on meillä jo katsottuna. Tajusin, ettei sitä olisi mulle itselle mitään järkeä astuttaa hopeasoopelilla, kun en mä nyt varsinaisesti mihinkään hopeisiin tähtää, valkoisia ja luonnonvalkoisia nyt lukuunottamatta...

Sitten minulla olisi oma kasvatti Coco Pops lk suklaa, jolle on valittuna myös suklainen sulho, ja ovat vielä lähisukua tuon hopeasoopelin kanssa. Ja muut naaraat alaikäisiä sekä yhdellä poikaset.

Niinpä minä sitten harkitsin tuota Perhosta ja keskustelin Perhosen kasvattajan kanssa, että tekisinkö poikkeuksen... Siinä olisi värillisesti nyt edes jotain järkeä itsellekin, kun molemmilta tulisi myös sitä cremepuolta, joka nyt olisi minulle hopeaa paljon tähdellisempää... Lisäksi Perhonen oli kyllä äärettömän hyvä emo edellisilleen ja on hyvässä kunnossa, mutta olihan sillä iso pesue.

tiistaina, toukokuuta 17, 2016

Hugon karhutesti

Saksanpaimenkoira, uros 6v
Anemoneniityn Inkivääri "Hugo"
Om. Tiia Hyvärinen


Linkki videoon, toimiikohan?

Hyvin Hugo yritti pysyä karhun ja Tiian välissä, vaikka siskonsa Nemin (luonnetestissä) tapaan välillä yrittikin, että emäntä hoitaisi homman sivistyneesti puhumalla. ;) Eikä ole kyllä mikään hermoheikko hyökkääjä, se antoi kyllä kauan karhulle tilaisuuden häipyä.



Tapsa luonnetestissä Ilmajoella

Saksanpaimenkoira, uros 3v
Anemoneniityn Kelohonka "Taisto" ♡
Om. Elina Heiniluoma