Timin kanssa ollaan urakoitu saadakseni sen jäämään paikoilleen agilityradan alkuun, että pääsen itse siirtymään sopivalle kohtaa rataa. Tähän asti se on ollut täysin mahdotonta tai on onnistunut joten kuten suuren tahtojen taistelun tuloksena. Kaikenlaista on kokeiltu, lähinnä hyvällä, mutta viime talvena myös kolinapurkin avulla, millään ei kuitenkaan ole ollut pysyvää vaikutusta. Tänä talvena Lakkella on ollut oikein kiitettävästi vierailevia kouluttajia, ja vieläpä bordercollieiden kanssa kisaavia. Sellaisilla jos millä on kokemusta todella tulisen agilitykoiran kouluttamisesta ja saatiinhan se Timikin lopulta aisoihin. :)
Metodit oli oikeastaan samat kuin ennenkin, mutta kai minuun vaan saatiin valettua itseluottamusta, että
a) se todella on mahdollista saada jäämään paikalleen (vanha koira oppii uusia temppuja!)
b) se on myös tärkeää (vaikka ykkösluokassa pärjäsin hyvin lähtemällä radalle yhtä aikaa Timin kanssa, niin kakkosluokassa se on jo kysymysmerkillä)
c) ei kukaan hermostu, vaikka treeneissä otan sen ajan, minkä Timi istuttamisekseen vaati.
Olin kai jo luopunut toivosta, ja tietäähän sen, ettei Timi varsinkaan jäänyt istumaan, jos en itsekään uskonut sen jäävän. Mutta osaahan Timi paikka-käskyn ja oikein hyvinkin vieläpä. Agility on vain tekosyy, miksei sitä voi osata myös Lakken kentällä!
Käsken Timin radan alussa perusasentoon eli vierelleni istumaan, koska se jotenkin auttaa Timiä ymmärtämään tilanteen vaativan tottelevaisuutta eli sitä "mamin kilttipoika-Timiä", eikä sitä jolla on sarvet... ;) Aluksi piti paljon harjoitella sitä, että kävelen vain vähän Timistä pois päin ja sitten palaan palkitsemaan sitä. Kokoajan kehutaan siitä paikalla istumisesta, onhan se Timiltä valtava uhraus! ;D Aluksi kouluttaja seisoi Timin takana ja kehui sitä, jolloin sen oli helpompi jäädä. Aluksi piti myös poistua Timistä vähän sivulle päin eikä suoraan kohti agilityrataa, jonka houkutus on kerran elämää suurempi. Sitten vaan välimatkaa pidennettiin ja jossain vaiheessa pääsin jo jopa sellaiseen kohtaan, että meidän väliin jäi este!!! Nykyään pystyn hyvinä hetkinä jopa tekemään häiriöliikkeitä siellä radalla Timin istuessa kiltisti. Esimerkiksi hyppimään, juoksemaan, ylittämään esteitä. Tähän asti pelkkä käden liikuttaminen on ollut Timille liikaa ja se on rynnännyt suorittamaan rataa.
Tottakai edelleen Timi joskus varastaa ja säntää radalle heti, kun vasta ajattelen antaa sille luvan. Perhanan ajatustenlukija... Mutta sitten se pitää vaan komentaa takaisin paikalleen. Simputusta! ;D Nykyään Timiä ei tarvitse jättää niin mahdottoman kauas esteestä. Aluksi jätin sen niin kauas kuin vain suinkin pystyin, se auttoi kummasti kun este ei ollut houkuttelemassa ihanuudellaan aivan nenän edessä. Lisäksi välimatkassa on se etu, että Timin ehtii vielä pysäyttää ja komentaa takaisin, jos se lähtee luvatta tulemaan. Koirien kanssa kaikki on periaatteista kiinni. Kouluttaja neuvoi, että kisassakin pitää sitten palauttaa koira paikoilleen, koska vasta luvan saatuaan se saa lähteä, muuten tekee hallaa kovalle työlleen. Saa nähdä, miten meikäläisen hermorakenne kestää sitä, että otan virallisessa kisassa hylsyn komentamalla Timin paikoilleen, vaikka se olisi ehtinyt jo suorittaa jonkun esteen!
Eikä se ollut noinkaan yksinkertaista. Ongelmana ei ollut tottelemattomuus vaan ylikuumeneminen, joka alkaa jo autossa, kun Timi hoksaa maisemista mille kentälle ollaan tulossa. Mikään lämmittely ei riitä sitä purkamaan, koska meikäläiseltä loppuisi kunto auttamattomasti ennen Timiä... Kun Timin saa radalle, suurin sekoamispiste on kaulapannan riisuminen, josta seuraa armoton haukkuminen. "Mä en kestä enää tätä jännitystä, mennään jo, pakko päästä, eksä ääliö tajua!?!?!?!?" Aivan kuin esterata olisi jokin kangastus, joka katoaa. Ja sitä haukkumista ei tahdo saada vaiennettua millään ja siinä tilassa koira ei kuuntelekaan mitään. Onneksi päästiin Timin ja Roosan kanssa hyvään treeniryhmään, jossa on kokeneita kisaajia, joilta saa hyviä neuvoja. Oon ollut kai liian silkkihanskainen, koska joku huomautti, että yritän "neuvotella" Timin kanssa siitä hiljenemisestä. No, sellainenhan ei toimi kovinkaan monella koiralla, mutta ei toiminut kyllä karjaisukaan yleensä. Silloin joku patisti vaan karskisti laittamaan Timin istumaan peffakarvoista. Sitä ei montaa kertaa tarvinnut tehdä, sillä se oli Timin mielestä maailman kamalinta. "No olisit heti sanonut, että mun pitää istua", se totesi loukkaantuneena ja alahuuli väristen.
Yhä harjoitellaan sitä, että pannan saisi riisuttua ilman suurta tunnekuohua. Sitä harjoitellaan namilla. Ollaan päästy jo siihen, että saan pannan pois sivistyneesti, koska ennen vanhaan Timi riuhtaisi itsensä siitä niin, että panta jäi käteeni ja koira ryntäsi suin päin radalle. Kun panta on saatu pois, niin Timi saa namin. Namin jälkeen alkavaa haukkumista ollaan saatu vähenemään huomattavasti, ja se ryntääminen loppunut. Aikaisemmin, kun huomasin pannan riisumisesta muodostuneen riehumisen alkamisen symboli, aloin ottaa pannan pois jo suoraan boxin ovella ja kannoin Timin radalle.
Kaikista tärkein juttu on kumminkin se, etten enää "orjaile" sitä, että muut vetelee herneitä nenän täydeltä odottaessaan, kun minä rauhoitan Timiä. Siten olen itse rauhallisempi. Eikös Koirakuiskaajassakin sanottu, että koira aistii ihmisen energiatason ja ettei se tottele jännittynyttä "johtajaa"? Se onkin ollut myönteinen oravanpyörä tajuta, että saa ottaa oman aikansa, koska agilitytreeniä sekin on. Kun tietää, ettei ole kiire, niin on rauhallisempi ja Timikin rauhoittuu nopeammin, ja sitten seuraavalla kerralla itse olen aina entistä varmempi.
Joskus Timi tarvitsee vähän enemmän aikaa kuin muulloin, mutta tosi harvoin se tarvitsee väkisin istuttamista, ja silloinkin riittää huomattavasti hellempi versio muistutukseksi. Joskus jos haukkuminen ei meinaa sanallisilla konsteilla loppua, niin kävelen päättäväisesti Timiä kohti, jolloin se muistaa, ettei oo enää kunkku radalla. Eikä Timi hauku enää niin mahdottomasti odottaessaan vuoroaan boxissa ja hallissa ollaan pystytty liikkumaan sivistyneesti eli Timi ei ole enää etuillut ovissa ja kiskonut käytävällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitathan asiallisesti: ei kiroilua, vihamielisyyttä, poikas- tai hintakyselyitä. Hoito-ohjeet ym. kysymykset edelleen vieraskirjaan!