Sekarotuisuus ei takaa koiralle parempaa terveyttä

*Tämä on kirjoitettu joskus aikoja sitten, mutta jäänyt luonnokseksi.*

Kirjoitin aikaisemmin ajatuksia, jotka heräsivät, kun ihmiset alkoivat tapella paperitonta labradorinnoutajanpentua hankkivan kaverini Facebook-kuvan alla. Lue lisää täältä.

Löysin tällaisen artikkelin "Sekarotuisuus ei takaa koiralle parempaa terveyttä".

Jos edes sekarotuisuus ei takaa parempaa terveyttä, kuinka sitten paperittomuus, kuten jotkut tuntuvat ja ihan oikeasti myöntävät kuvittelevansa!?! Sama kasvattaja saattaa teettää ensin paperilliset pennut ja seuraavasta juoksusta ahneuksissaan sitten jopa ihan samoilla vanhemmilla paperittomat pennut, eli ns. "välipentueen", jota ei hyväksytä rekisteriin, koska emon on saatava myös huilaustauko pentueiden välillä. Sitä seuraavasta juoksusta syntyvä pentue menee taas rekisteriin, koska Kennelliitossa ei tiedetä mitään välipentueesta.

Artikkelin eläinlääketieteen professorin teoria siitä, ettei sekarotuisuus ole terveyden tae, perustuu siihen, että ennen vanhaan koiran alatessa sairastella, se vaan ammuttiin navetan taakse, eikä kukaan kysellyt sen perään. Nykyään koiria hoidetaan pidempään, joten ongelmatkin tulevat paremmin näkyviin.

"- Sillä oli moninkertaisesti näiden rotukoirien ongelmat. Sekarotuisen koiran ongelmat riippuvat siitä, minkälaiset vanhemmat sillä on. Jos vanhemmat ovat terveperimäisiä, niin jälkeläisetkin ovat terveitä."

Ja tieto lisää tuskaa, on helpompi vain teettää paperittomia pentuja tutkimattomilla vanhemmilla, koska ne "ovat ihan terveitä".

"Koska sekarotuisista koirista ja niiden ongelmista ei pidetä niin tarkkaa kirjaa kuin rotukoirista, syntyy sellainen käsitys, ettei niillä ole ongelmia."

Meidän sekarotuinen Tessumme n. 20 vuoden takaa...